Ruunikko ori laukkasi kentällä kepeän vaivattomasti ja jäin nojailemaan kentän porttiin. Tajusin kuitenkin liian myöhään että portti oli vastamaalattu; siitä ilmoitettiin kirkkaanpunaisella kyltillä portin vieressä. Sadatellen yritin puhdistaa sinistä takkiani maalista, mutta huokaisten totesin että yritykseni eivät kannattaneet. Onneksi kuitenkin maali oli valkoista... ajattelin ironisesti. Suomen värit kunniaan. Siirryin reilusti portista kauemmas ja keskityin taas ratsukkoon. Orin laukka rullasi eteenpäin todella kepeän oloisesti kunnes se heilautti päätään malttamattomana hyppäämään ja rikkoi hetkeksi laukan tahdin. Hymähin mietteliäästi orin innostuneelle ilmeelle. Ratsastaja ohjasi orin pystylle, jolloin sen silmät kirkastuivat ja laukka palautui taas normaaliksi. Jäin kentän laidalle seisoskelemaan ja mietin oliko ori myynnissä. Vaikka ei, enhän minä estehevosta ostaisi... Ori laukkasi ohitseni reippaassa laukassa ja olisin melkein voinut vannoa että se virnisti minulle. Tajusin liian myöhään että minun olisi pitänyt väistää; olin yltäpäältä kentän tomussa. Kihisin kiukusta mutta nielin pölyn (kirjaimellisesti) ja puhdistin vaatteeni suuripiirteisesti. Katsoin kun ratsukko suoritti reilusti yli puolentoistametrin okserin puhtaasti. Jäin ehkä tuijottamaan oria silmät pyöreinä, mutta en siitä seikasta paljoa välitänyt. Orin pilke oli saanut minut pauloihinsa.

Kun tapasin Carrin ensimmäistä kertaa, se piti minua kirjaimellisesti pilkkanaan. Kun ratsastaja oli laskeutunut selästä, hän tuli luokseni ja kysyi etsinkö hevosta. Vastasin hieman epäröiden että kyllä... Sain siis nousta orin selkään. Ratsastin ilman jalustimia, koska lenkkarini eivät olleet turvalliset ratsastaa, ja olin muutenkin ilman jalustimia ratsastukseen tottunut. Carri testaili minua ihan selvästi; se peruutti, tanssahteli ja otti sivuaskelia aina kun sillä ei ollut muuta tekemistä. Ratsastin oria tasaisen rauhallisesti, mutta muutaman kerran käskin sitä ihan kirjaimellisesti käyttäytymään. Carri otti opikseen, mutta silti orissa oli paljon ratsastettavaa; kun on niin herkkä pohkeille kun Carri, en uskaltanut muuta kuin istuinapuja käyttää. Parit äkkipysähdykset koin, samoin laukassa pukinkin. Kun sitten vihdoin laskeuduin alas orin selästä, jalkani pettivät ja lyyhistyin hevosen viereen. Silti päätin että Carri on minulle se oikea, ja yksityinen taiturini.

Carri on ihanan rento tyyppi, kunhan sen omituisiin tempauksiin tottuu. Se saattaa joku päivä päättää, että pesukarsina on ihan hirveä juttu, tai että sitä ei ole koskaan harjattu. Näihin sen juttuihin on vain suhtauduttava huumorilla, ja kutsua se pesukarsinaan tai harjata se ihan normaalisti. Sille pitää näyttää, että ihminen on se joka määrää, koska jos ihminen epäröi sitä pesukarsinaan vietäessä, pian riimunnarun päässä ei enää olekkaan mitään.. Hasta lá vista! Carri on aika rauhallinen tapaus oriksi, mutta siltä löytyy myös temperamenttia tarpeen tullen. Se ei kuitenkaan näyki eikä pure kuten yleensä orit saattavat usein tehdä, vaan se on hyvin utelias ja mieluusti puhaltelee korvaasi lämmintä ilmaa taikka hamuaa taskut läpi herkkujen toivossa. Tällöin oriin ei voi olla muuta kuin rakastumatta. Carri on harjattaessa aktiivisesti mukana; se nostelee harjoja korista ja innostuu välillä hieman liikaa niitä tuhoamaan. Jos jätät Carrin ja harjat samaan karsinaan hetkeksikään, voin luvata että takaisin tullessasi et löydä enää harjauskelpoisia harjoja. Carrin nimenkin voisi muuttaa; "Carri taasko tuhosit loimesi". Carri on nimittäin mestari saamaan rikki loimensa ja niitä sille täytyy olla ostamassa koko ajan lisää... Ori osaa olla myös herrrasmiesmäinen; kun astut karsinaan, se väistää nätisti, eikä jyrää ylitsesi missään tapauksessa. Ruoka-aikaan sillä saattaa ola hieman kiire, mutta yleisesti ori käyttäytyy nätisti. Karsinassa sitä ei siis edes tarvitse sitoa kiinni kun sen hoitaa, vaikka ovi olisikin auki. Ei kuitenkaan kannata kokeilla onneaan, koska jos lähdet yhtään kauemmas kuin karsinan ulkopuolelle, saattaa olla ettet löydä palatessasi muuta kuin tyhjän karsinan...

Taluttaessa ori yleensä tanssahtelee taluttajan vierellä, mutta narusta nykäisemällä tietyin väliajoin kannattaa ilmoittaa orille kuka onkaan suunnan päättäjä. Kengitys sujuu ongelmitta, samoin hevosen peseminen. Välillä tietty ori ei tykäisi vedestä, mutta peseminen on kuitenkin kesäisin välttämätöntä. Traileriin ori tulee jos siellä on kaveri, mutta sen kyllä saa rauhallisella käytöksellä menemään traileriin; joskus järjestetään kohtaus ja joskus ei, riippuu millä kaviolla ori on sinä aamuna herännyt. Laitumella tai tarhassa se talvisin liikkuu jatkuvasti, mutta kun kevät tulee, se vain seisoskelee nauttien auringosta. Se tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, mutta ei ole sitä pahnan pohjimmaista sorttia, ei ollenkaan. Se on yleensä hiljaa, mutta puuttuu muiden asioihin kun siltä näyttää. Laitumelta oria haettaessa se keksii jos jonkinnäköistä touhua; se laukkaa täyttä laukkaa luoksesi, antaa silittää, mutta ei ottaa kiinni. Jos se ei anna kiinni, kannattaa vain käydä istumaan maahan; ori on sen verran utelias että tulee katsomaan mitä teet, ja tällöin sen saa kaikista helpoimmin kiinni.

Carrin saa varustettua ilman sen kummempia ongelmia, mutta satulasta kannattaa pitää koko ajan kiinni; ori on keksinyt että se voi vetää sen hampailla alas. Carri ei pullistele eikä tee muutakaan vastaavaa satuloitaessa, ainoastaan tuo satulan vetäminen alas on sille jostain syystä jäänyt päähän. Suojia laittaessa ori seiso kiltisti paikallaan, mutta pinteleitä kääriessä se liikuttelee jalkojaan minkä kerkeää, eikä se oikein pidä pinteleistä muutenkaan, vaan kävelee hyvin ylireagoidusti aluksi ne jalassa. Suitset ori ottaa päähänsä ilman sen kummempia ongelmia, paitsi että kuolaimien tulee olla lämpimät, koska muuten ori ei suutaan avaa.

Koulua tuupattaessa Carri tuntuu hokevan; "onko pakko" "ei huvita" "no älä ny viitti!". Kouluratsastus siis tympii oria jonkin verran. Se ei kuitenkaan ala painamaan kädelle ja menemään raskaaksi, vaan se alkaa sipsuttamaan ja kulkemaan hyvin korkeassa muodossa, mikä ei aina ole paha. Se kantaa itsensä ryhdikkäänä, mutta jättää joskus takaosan kauas taakse, eli ei kulje rehellisesti muodossa. Carri on hyvin herkkä avuille, ja sitä voikin ratsastaa pelkällä istunnalla. Jos käyttää liikaa pohkeita, ori on kohta ties missä, ja jos liikaa nykii suusta, niin äkkipysähdys on tiedossa. Carri kuienkin tarvitsee tukevan ulko-ohjan tuen jotta sen saa kulkemaan oikein päin, ja jos ulko-ohjan tuntuma katoaa hetkeksikään, tämähän ori ei enää muodossa kulje. Laukka sillä on hyvin näyttävää, ja sitä on helppo ratsastaa; niinkuin kaikkia muitakin askellajeja, jotka ovat pyöreitä ja lennokkaita, mutta samalla hyvät istua. Ravia pitää paikoitellen koota enemmän, mutta yleisesti askellajit ovat hyvin tahdikkaat ja temponmuutokset sujuvat hienosti orilta. Laukanvaihdot ovat yleensä hyvin lennokkaita, mutta ne Carri taitaa. Se ei mielellään mene vastalaukkaa, vaan vaihtaa tällöin laukan automaattisesti oikeaksi. Ori taipuu todella hyvin molempiin suuntiin, eikä ole huomattavan vino kumpaankaan suuntaan. Väistöissä oria on välillä pidätettävä ettei vauhtia kerry liikaa. Carri on siis yleisesti ihan mukava, mutta ratsastajan on oltava kärsivällinen, etteivät molemmat osapuolet menetä hermojaan.

Kun hurja estehirmu pääsee valloilleen se tuntuu aivan erilaiselta kuin koulua ratsastaessa. Orilta löytyy ponnua 150cm luokkiin asti, ja se tarvitsee seurakseen ratsastajan joka vie sen esteelle ja antaa orin hypätä; koska jos ratsastaja puuttuu liikaa orin hyppyihin, se närkästyy eikä esteiden hyppääminen luonnistu. Carri tarvitsee taas vakaan ulko-ohjan tuen, että se pääsee kääntymään nopeasti esteille. Carrin laukka nousee esteitä ratsastaessa entisestään (onko se enää mahdollistakaan?) ja se katsoo kyllä itsekin ponnistuspaikkoja, mutta tarvitsee ratsastajan tuen hyppäämiseen. Jos ratsastaja alkaa yliratsastamaan, eli kompensoi jokaista orin askelta, saatetaan nähdä muutamat pukit ja tadaa! Ratsastaja on laskeutunut. Carrin pukit ovat ihan hurjia, eikä siellä kauan aikaa pysy jos ori on jostain syystä sinulle pahasti närkästynyt. Onneksi en ole enää vähään aikaan sielä tullut alas.. Uusintaradoilla Carri on todella nopea. Vaikka se ei ole kauhean nopea käännöksissä, sen vauhti voittaa käännösnopeuden, joten sen takia se on hyvinkin nopea aina uusintaradoilla.

Maastoilusta ori pitää, ja se on aina ihan täpinöissään kun se pääsee maastoilemaan. Se säikkyy traktoreita, mutta muuten sen kanssa on ihan turvallista maastoilla. Välillä jarrut untuvat olevan hukassa, mutta nekin löytyvät kunhan jarrutusmatkaa on tarpeeksi. Carri on myös todella nopea tahtoessaan ja laukkasuorat vilahtavat ratsastajan silmien ohi ihan hujauksessa. Maastoesteillä ori on valpas ja valmis hyppäämään; joskus kuitenkin erikoisemmat esteet, kuten vesieste tai portaat saattavat hetken mietityttää. Kunhan orille näyttää ensin mitä ollaan tekemässä, niin esteet sujuvat hienosti.